Työn suoritamisen tuskallisuus ja ahdistus

Muutaman käyntikerran jälkeen, oli asiakkaalle valjennut ahdistuneisuutensa syy - hän ei nimittäin tuntenut oloaan hyväksi työssään, vaan tuntui kuin hän tukehtuisi työhön, joka imi hänet tyhjiin ja vei voimat.

- sen sijaan, että hän olisi keskittynyt työhönsä, hän olikin keskittynyt itseensä työntekijänä ( osasyy oli myös hänen esimiehessään, joka vaati ja vahti työntekijöitään, näin kuluttaen heidän luovuuttaan ja energiaansa)

Hän kertoi, että työ ikään kuin raahaisi häntä mukanaan ja tuli myös vapaa-aikaan ja uniin. Häntä oli vaivannut unettomuus jo pidemmän aikaa - tähän hänellä meni nukahtamislääkitys ( Imovane 7.5mgx1+ muita lääkkeitä, joita tässä ei ole tarpeellista selostaa)

Keskustelumme oli avannut hänelle oivaltavan näkymän - työn tekeminen ja itsensä tarkkaileminen oli hajottanut hänen voimansa ja aiheuttanut epämääräisiä särkyjä sekä unettomuutta ja keskittymiskyvyttömyyttä myös kotona. Hän oli menettämässä otteensa elämään - ehkä juuri sen takia, että oli pitänyt työtä ja sen suorittamista erityisen tärkeänä.

- sanoin, että oikealla toiminnalla oli myös oikea alkulähde - myös hänen fyysisessä olemuksessaan. Ja pyysin häntä tarkentamaan työtapaansa.

- oli juuri niin kuin olin ajatellut - työ oli muodostunut esteeksi työlle, siitä oli tullut vaativaa ja itsekeskeistä puurtamista, jolla hänen piti näyttää jotain - itselleen ja muille.

- pyysin häntä seisomaan itsensä sivussa tai takana, kumpi paremmin sopi ja tarkkailemaan itseään työntekijänä kuin ulkopuolisena - toiseksi pyysin häntä ajattelemaan ruumiin keskiosalla pään sijasta -> antaa ajatusten tulla vapaasti ja virrata ( se on nimittäin syvälle juurtunut vatsan seudussa) - vielä pyysin, että hän tekisi työtään kuin "leikkisi" ja olla ajattelematta työn tulosta, sillä työ kiittää tekijäänsä ( jos ajattelee työtä tehdessään työn tulosta käy usein miten päinvastoin ja työ ei tuota sitä tulosta mitä se muuten voisi tuottaa -työnä sekä kiitosta tekijälleen)

Tämä kaikki vaatii keskittymistä - ajattelua ja harjoittelua mutta se kannattaa - yksinkertaisesti työ tehdään niin - ettei siinä koeteta laulaa omaa kunniaa vaan lopulta ihme tapahtuu "nopeudesta ei tule hoppua"

Jos olette jaksaneet lukea tämä, jaksatte varmaan ajatella miksi niin on - tässä tapauksessa ahdistus on väistymässä ja unirytmi palaamassa - eteenpäin on siis menty siihen suuntaan, jonka hän on halunnut. Kahtena kertana mukana keskusteluissa oli mukana myös puoliso.